Perustinpa sitten tänä harmaana syyspäivänä blogin.

No siis blogin perustamisessahan ei kestä kuin minuutti, varsinkin kun minulla on vanhat tunnuksetkin jo olemassa, kun silloin Belgiassa asuessa pidin sukulaisten iloksi perheblogia, jotta voivat kaukana Suomessakin seurata muksujen kasvamista.

Sen lopetin sitten siitä kun muutettiin Suomeen, ei vaan ollut enää tarvetta sille silloin.

Mutta nyt kun aika on kulunut eteenpäin, takahammasta kolottava blogaus-addiktion on työntämässä itseään pinnalle viisaudenhampaan lailla. Tiedän, että blogailu vie paljon enemmän aikaa ja energiaa kun voisi luulla, mutta sillä on paikkansa.

Ensinnäkin, päiväkirjan pitäminen on henkilökohtaisella tasolla erinomainen juttu. Sekä jotta tulee käytännössä reflektoitua kunkin päivän tapahtumia, että myös on ihan kiva katsella sitten muutaman vuoden päästä mitä on tullut tehtyä. Vähän kun on kiva silloin tällöin ottaa kirjahyllystä vanha valokuvakansio...

Toiseksi, minusta ei todennäköisesti koskaan tule poliitikkoa. Mutta, seuraan maailmaa ja mitä siinä tapahtuu, ja vaikka yhden ihmisen äänestävä ääni on pieni ja mitätön, on se tuhat kertaa enemmän kuin vaikenevan ihmisen ääni.
En nyt odota että ihan heti tämmöinen metsämökissä asuva elämäntapahippi-äiti saisi sitä sataatuhatta lukijaa, mutta kuten tuossa jo sainoin, kirjottaminen on erinomainen tapa jäsentää ajatuksia vain jo itselleenkin.

Kolmannekseen, miksi naistenlehdet ja blogit ovat niin suosittuja?
Juoruämmiä hän me ollaan. Se kiinnostaa kuinka muut elää elämäänsä, miksi tekevät sellaisia valintoja kun tekevät ja miksi elävät juuri sellaista elämää kun elävät.

Elän tälläistä elämää, metsämökissä kuusi kilometriä kaupalta, minulla on lapsia ja mehiläisiä ja kanoja ja koira ja kissa. En käy, enkä aiokaan käydä vakituisesti töissä vaan toimin monialayrittäjänä, rahaa tulee juuri sen verran että pärjätään.
Jos ei auto hajoa tai muuta sen sellaista, sitten yritetään olla luovia ja keksiä jotain.

Olen kiinnostunut kaikesta ja kaikista, haluan kokeilla kaikkea ja tehdä kaikkea, olla mukana kaikessa. Ja tämä johtaa sitten siihen, että koska sisälläni asuu myös perfektionisti, tuntuu äärettömän vaikealta saada mitään tehdyksi.

Että tälläisten asioiden parissa. Näin täten ajattelin läväyttää siis elämäni avoimeksi Internetin ihmemaahan kaikkien katseltavaksi ja arvosteltavaksi.
Mutta siitä vaan, minähän tiedän että juuri minä itse elän sitä täydellistä elämää. :)