Rouva asteli pihan poikki ja uskalsi koputtaa ovelle vaikka koirakin oli pihalla.
Kiltti koirahan se on, mitä nyt vähän pomppoilee.

Rouva kuitenkin halusi myydä meille metsää, tuosta meidän tontin kupeesta sellaiset reilu 3 hehtaaria.
Siitä asti kun tänän mökkiin kaksi ja puoli vuotta sitten muutimme, olen aina tuosta polkua pitkin tiipiin takaa kävellessä kuinka kiva olisi omistaa siltä puolelta vähän lisää metsää... meidän tontti kun on sellainen pitkä ja kapea, että raja menee aika lähellä tuossa pihalla. Niin, että jos joku hakkaisi sen metsän niin ei olisi kiva katsella hakkuuaukiota/ryteikkö ties kuinka monta vuotta...

Nyt sitten olisi mahdollisuus ostaa se omaksi. Jännä mahdollisuus, mies kävi tänään pankissa lainaa pyytämässä, ja todennäköisesti saisimme kyllä lisä-lainaa (talolainan lisäksi)
 

Lainan ottaminen ei jostain syystä ollut missään vaiheessa mikään ongelma, siitä huolimatta että elellään aika minimituilla... eikä tuo metsä mitään halpametsää olisi, kuitenkin alle tunti Helsingistä ja potenttiaalista rakennusmaata, kunnalistekniikka ja isompi tie menee melkein vierestä.

Niin tai näin, miehellä kiiluu silmät... ja niin kai minullakin vähän kuola valuu.

Sitten sitä ei kyllä ostella yhtään mitään ylimääräistä enää ikinä. Mutta kuka mitään tarvitsisikaan, kun on kasvimaa ja oma metsä?

No, paitsi kaivuuttaa itselleen isomman lammen, traktori olisi kiva, lampaita, kasvihuone...