Opin uuden sanan: 'petoyhdyshenkilö', hänelle voi ilmoittaa paikallisista suurpetohavainnoista, ja havaitsin koiran kanssa suden/susia.


Umpi pimeässä metsäryteikössä ei nyt mitään nähnyt (välähtikö tuolla fikkarin valokiilassa joku?), mutta kuului muutaman minuutin välein yksittäinen kuin suuren koiran murahdut/haukahdus, ja koiralle tuli kiire päästä takasin kotiin.

Seuraavana aamuna hiekkakuopalla oli järjettömän suuret koiran jäljet, ilman ihmisen jälkiä vieressä.
Minun kännykässä on ikävä kyllä järin huono kamera, niin vähän epäselvä missä tuo painauman takaraja kulkee, mutta iso se on.


Tämä petoyhdyshenkilö päätteli että kyllä siellä on ollut susi tai todennäköisti useampi, kertoi myös että urahtelu ei välttämättä ole maailman paras merkki.

Ai jaa? 



Voi olla että emme mene tuonne ryteikköön ehkä enää pimeällä, ainakaan ilman kameraa.

 

Muuten, minusta on hirmu hienoa asua täällä missä on hirviä, kauriita, ilveksiä, supeja, mäyriä ja susia... kaikkea löytyy.
Se on rikkautta.