Olen koti-ihminen, olen aina ollut.

En suuresti viihdy suurissa ihmismassoissa, eikä musiikki ole ihan mun juttu. Kuuntelen Yle Puhetta.
(aamuisin tosin Radio Aaltoa, niiden hölmö aamushow hymyillyttää)

Mutta välillä joku musiikki iskee, kuten viimeaikaisista Tune Yards, kannattaa tutustua. Ja nyt Tune Yards esiintyy Helsingissä ensi sunnuntaina. Pitäisikö mennä?
En ole edes koskaan käynyt Tavastialla.

Mutta sunnuntaina? Tyhmä aika, maanantaina pitää miehen olla töissä ja lasten koulussa yhdeksältä. Tuntuu turhan haastavalta.

Vielä kun ensi viikolla olen jo menossa koulutukseen Nokialle pariksi päivää ja seuraavalla viikolla toinen tapaus Tallinnaan ja välissä töitä ja sitten seuraava viikonloppu taas jotain.

Olen niin nauttinut tänään, kun ei ole ollut mitään pakollista. Tai no, siis oikeastaan olen nypertänyt koko aamun yhden logon kanssa, josta tosin suurin osa ajasta mennyt siihen kun olen opetellut kikkailemaan uuden piirtopöydän kanssa. Huvinsa kullakin, mutta piirustelu on minulle suurta huvia.  Ja sitten lukenut kirjaa ja luekellut nettiä, ei mitään varsinaisesti järkevää. Tekee niin hyvää.

Ei todella siis olisi tehnyt mieli lähteä minnekään konserttiin tai muualle.

Vaikka, sen Tune Yardsin kanssa voisin kyllä vakavasti harkita vaivautumista... pitkästä aikaa hyvällä porukalla hengailemaan. Katsotaan miten lastenhoidollisesti onnistuisi. Vaikka nyt hehkutankin, kun on niin ihana olla kotona, niin ristiriitaisesti olen joka tapauksessa sitä mieltä että melkein aina jos mielessä käy 'pitäisikö', niin ehdottomasti pitäisi.

Se etteikö munkki voisi silmät kiinni meditoiden päästä nirvanaan ei kaiketi estä munkkia nauttimasta auringonnoususta jos sattuisi silmänsä avaamaan.

Vaikka kukapa sitä munkeista tietää.


(Ja mainintana vielä että Wacom rokkaa, voin ehdottomasti suositella sitä kaikille piirtopöytää harkitseville, ja parasta siinä ehdottomasti on kuinka sen pystyy säätämään juuri itselleen sopivaksi, kuinka kovaa painat kynällä ja mitä napista haluat tapahtuvat, todella näppärä)