Haluan olla kaikkien kaveri. Pidän ihmisistä. Erilaisista ihmisistä, semmosista joilla on outoja päähänpinttymiä, jotka eivät ole järin kauniita tai älykkäitä. Pidän sellasista, jotka ovat ärtyttäviä ja rasittavia.
Se on elämän suola, sokeri ja pippuri, että ollaan erilaisia ja katsellaan maailmaa eri näkökulmista ja aina ja ikuisesti opimme uutta toinen toisiltamme.

 

Ja niin edespäin. Eipä nyt ruveta sen enempää paasaamaan. Kaikki erilaisia, kaikki saman arvoisia.


Tihkuinen harmaa syyskeli, ja siitäkin pidän. Kylmyys on kyllä iskenyt luihin ja ytimiin kun käytettiin koirat pitkällä metsälenkillä, ja nyt pitäisi saada yksi logo valmiiksi.
Vietävän hidasta ollut senkin mokoman kanssa... mutta ompi perjantai, ja pikkasen väsyttää.

Eskarilainen- on viimeiset pari viikkoa heräillyt yöllä, kömpinyt viereen ja sitten ollaan kannettu taas takaisin omaan sänkyyn... se pötkö kun vaan ei mahdu nukkumaan vieressä. Tai vaikka nukun hyvin yleensä melkein missä vaan, niin kahden miehen välisssä alkaa olemaan vähän liian hot dog-olo.

Mutta onneksi on siis lähes viikonloppu, eikä ole mitään suunnitelmia (toinen tälläinen viikonloppu putkeen!), mitä nyt tukilapsi tulee viikonlopuksi, mutta siitä nyt on enemmän iloa kun haittaa. On kyllä erinomainen systeemi tuo tukilapsihomma.

 

Pöpelikössä asuminenhan ei tarkoita, etteikö olisi sosiaalista elämää... ei todella ei. Phuh, tuossa jos vaikka pullaa leipoisi viikonlopuksi niin eiköhän niitä syöjiä ilmesty taas.
 

Lämmin oma leipoma pulla kuulostaakin erinomaiselta idealta...

(töiden jälkeen)