Blogin pitämimisen vaikeus. Etsiessäni tätä taas vaihteeksi unohdettua blogia, löysin 2008 aloittamani blogin jossa oli yksi kirjoitus. Joskus silloin Belgiassa asuessa onnistuin pitämään kyllä pari vuotta aktiivisesti blogia, se oli hyvä.

Yritän taas. Yksi mielipide päivässä, ja yritän lyhyesti.

Me mentiin naimisiin, kymmenen vuotta sitten, mutta toissa viikonloppuna pidettiin hää-juhlat.
Oli onnistuneet juhlat, tai ainakin minulla oli hauskaa.

Tämän lisäksi minulla on uusi työpaikka. Vakituinen ja ihan oikea työpaikka, toimitsijana ja sihteerinä, järkkäilen tapahtumia ja sometan, organiseeraan ja sihteröin. Saan olla sosiaalisena taustapiruna ja tasaisesti rahaa tilille.

Onneksi työ on tosin vain puoliaikainen, ettei minun tarvitse nyt luopuoa kaikesta muusta tekemisestä... yrittäjyys asuu ihmisessä sitkeässä.  Olen niin onnekas, että saan sekä toimia yrittäjänä, että käydä töissä.

Luopunen kyllä mehiläisistä, mutta siitä voin lahjoittaa jollekulle tarvitsevalle työtä, olkaa hyvät.



Elämä hymyilee.





Päivän mielipide?

Aamulla vahvasti mielipide oli Y-junan lakkauttamista vastaan, tällä hetkellä tasoihin on noussut yksityistämisen vastustaminen, joka taas pinnalla sote-älämölön takia. Y-juna on akuutimpi, joten se olkoon päivän sana.

Älkää hölmöt lakkauttako ja vaikeuttako julkisilla kulkuneuvoilla liikkumista, eteenkin kun Siuntio on kasvava ja aktiivinen kunta, josta yläaste- ja lukioikäiset joutuvat joka tapauksessa käymään julkisilla päästäkseen kouluun.
Siuntiossa yksi lukiolastyttö itki, että pitääkö hänen nyt lopettaa lukio kesken, kun ei sitten pääse kouluun mitenkään.


Eiköhän lukiolaistytölle joku kyyti riitä, mutten millään usko että uudellamaalla olisi niin kannattamaton yksi harvakseltaan kulkeva Y-juna, että sen lakkauttamisella tehtäisiin niin suurta säästöä. Ugh, tämä on tosin faktoihin perustumatonta- mutta uskoni on vahva.





(tästä voisi jatkaa ylipäätään julkisten lippujen hintoihin, minä ainakin kuljen omalla autolla koska se on halvempaa)