perjantai, 13. marraskuu 2015

Sus' soikoon rikkauksia

12193331_10153665528346142_4485263868630

Opin uuden sanan: 'petoyhdyshenkilö', hänelle voi ilmoittaa paikallisista suurpetohavainnoista, ja havaitsin koiran kanssa suden/susia.


Umpi pimeässä metsäryteikössä ei nyt mitään nähnyt (välähtikö tuolla fikkarin valokiilassa joku?), mutta kuului muutaman minuutin välein yksittäinen kuin suuren koiran murahdut/haukahdus, ja koiralle tuli kiire päästä takasin kotiin.

Seuraavana aamuna hiekkakuopalla oli järjettömän suuret koiran jäljet, ilman ihmisen jälkiä vieressä.
Minun kännykässä on ikävä kyllä järin huono kamera, niin vähän epäselvä missä tuo painauman takaraja kulkee, mutta iso se on.


Tämä petoyhdyshenkilö päätteli että kyllä siellä on ollut susi tai todennäköisti useampi, kertoi myös että urahtelu ei välttämättä ole maailman paras merkki.

Ai jaa? 



Voi olla että emme mene tuonne ryteikköön ehkä enää pimeällä, ainakaan ilman kameraa.

 

Muuten, minusta on hirmu hienoa asua täällä missä on hirviä, kauriita, ilveksiä, supeja, mäyriä ja susia... kaikkea löytyy.
Se on rikkautta.

tiistai, 10. marraskuu 2015

Seitsemästoista uusi alku

 

Blogin pitämimisen vaikeus. Etsiessäni tätä taas vaihteeksi unohdettua blogia, löysin 2008 aloittamani blogin jossa oli yksi kirjoitus. Joskus silloin Belgiassa asuessa onnistuin pitämään kyllä pari vuotta aktiivisesti blogia, se oli hyvä.

Yritän taas. Yksi mielipide päivässä, ja yritän lyhyesti.

Me mentiin naimisiin, kymmenen vuotta sitten, mutta toissa viikonloppuna pidettiin hää-juhlat.
Oli onnistuneet juhlat, tai ainakin minulla oli hauskaa.

12188725_10153682055151870_2099378952_n.



Tämän lisäksi minulla on uusi työpaikka. Vakituinen ja ihan oikea työpaikka, toimitsijana ja sihteerinä, järkkäilen tapahtumia ja sometan, organiseeraan ja sihteröin. Saan olla sosiaalisena taustapiruna ja tasaisesti rahaa tilille.

Onneksi työ on tosin vain puoliaikainen, ettei minun tarvitse nyt luopuoa kaikesta muusta tekemisestä... yrittäjyys asuu ihmisessä sitkeässä.  Olen niin onnekas, että saan sekä toimia yrittäjänä, että käydä töissä.

Luopunen kyllä mehiläisistä, mutta siitä voin lahjoittaa jollekulle tarvitsevalle työtä, olkaa hyvät.



Elämä hymyilee.





Päivän mielipide?

Aamulla vahvasti mielipide oli Y-junan lakkauttamista vastaan, tällä hetkellä tasoihin on noussut yksityistämisen vastustaminen, joka taas pinnalla sote-älämölön takia. Y-juna on akuutimpi, joten se olkoon päivän sana.

Älkää hölmöt lakkauttako ja vaikeuttako julkisilla kulkuneuvoilla liikkumista, eteenkin kun Siuntio on kasvava ja aktiivinen kunta, josta yläaste- ja lukioikäiset joutuvat joka tapauksessa käymään julkisilla päästäkseen kouluun.
Siuntiossa yksi lukiolastyttö itki, että pitääkö hänen nyt lopettaa lukio kesken, kun ei sitten pääse kouluun mitenkään.


Eiköhän lukiolaistytölle joku kyyti riitä, mutten millään usko että uudellamaalla olisi niin kannattamaton yksi harvakseltaan kulkeva Y-juna, että sen lakkauttamisella tehtäisiin niin suurta säästöä. Ugh, tämä on tosin faktoihin perustumatonta- mutta uskoni on vahva.





(tästä voisi jatkaa ylipäätään julkisten lippujen hintoihin, minä ainakin kuljen omalla autolla koska se on halvempaa)

tiistai, 21. huhtikuu 2015

Vaalit

Vaalit oli ja meni. Äänestysprosentti 70, saisi olla enemmän.

 

Positiivista vaaleista: persujen kannatus laski, kokoomuksen kannatus laski.

Positiivista on, että missään vaiheessa ei ole puhuttu miehistä ja naisista, vaan ehdokskaat ovat vaan olleet ehdokkaita.
Puhetta ei juuri ole ollut myöskään siitä, että edustamassa on muutama homo ja maahanmuuttaja.
Tai maahanmuuttajuus on taidettu mainita muutamaan kertaan. Se, että näistä ei synny minkäänlaista kohua tai muuta osoittaa, että erilaisuus ja sukupuolten välinen tasa-arvo alkavat kohta olemaan kohdillaan Suomessa.

 

Jos vertaa taas moneen muuhun maailmaan.

 

Oma poliittinen näkemykseni on kyllä liian vasemmalla että voisin olla vaalien tulokseen tyytyväinen. Huolestuttaa yksityistäminen, valtion tehtävä ei ole olla yritys vaan huolehtia vähempiosaisten hyvinvoinnista.

Pääministeriksi lestadiolainen multimiljonääri... just.

 

Mutta ehkä asiat voisivat olla vielä huonomminkin. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä tulevaisuuden politiikkarintamalla tapahtuu.

perjantai, 17. huhtikuu 2015

Rottakoe epäonnistui, eli elämä kääntyy parhaiten päin

TV.jpg

Piirroskuva, sillä ulkona sataa räntää, ja paistaa, ja sataa räntää. Istutin härkäpapuja ja lehtikaalia räntäsateessa. Olen suunnitellut että meidän pihasta tulee maailman hienoin, vaatimattomasti.
Se on näin keväällä aina niin iso into tukea käpälansä puoliroutaiseen maahan... olen luvannut tehdä ihan liikaa töitä kesällä.

Täytyy saada vaan lainat ja laskut maksettua. Ja lisäksi töiden tekeminen on kivaakin, eteenkin kesällä. Tällä hetkellä hieman ahdistaa kun olen ollut vuoden alusta asti tekemässä toimistotöitä (lapsi- ja nuorisojärjestön toiminnanjohtajan sijaisena), olen oppinut entistä selkeämmin etten ole sihteerityyppiä. En vaan ole riittävän tarkka ja täsmällinen päsmäri, se pistää ahdistamaan.

Paljon parempi mielenterveydelle on tehdä, kantaa, raahta, kitkeä, maalata ja rakentaa. Tarpeeksi vaihtelua ja ihan oikeaa tekemistä.

Eräopas-kuvittaja-mehiläistarhuri yhdistelmä tuottaa kyllä tarpeeksi, nyt aion sydämeni kyllyydystä keskittyä kaikkeen tähän mistä pidän, minkä koen hyödyllisimmäksi ja minulle järkevimmäksi tehdä.

Mielelläni annan jakkupukuisten kaupunkilaisserkkujen hoitaa nuo siistit sisätyöt, lähetän mielelläni paketin munia ja hunajaa sitten sinne. Amen, kiitos muutaman kuukauden toimistorottakokeen, olen löytänyt itseni ja aion palata tuonne räntäsateeseen kitkemään mansikkamaata.
 

 

Jos vaan pankki näyttää vihreää valoa (heidän pitäisi soittaa vielä tänään), niin ostakaamme tuo reilu kolmen hehtaarin ryteikkö. Vähemmän rahaa, vähemmän rahahuolia ja suurempi syy nauttia olennaisesta- eli kasvimaan hoidosta.

torstai, 16. huhtikuu 2015

Ihan metsään menee kaikki?

purjot.jpg

Rouva asteli pihan poikki ja uskalsi koputtaa ovelle vaikka koirakin oli pihalla.
Kiltti koirahan se on, mitä nyt vähän pomppoilee.

Rouva kuitenkin halusi myydä meille metsää, tuosta meidän tontin kupeesta sellaiset reilu 3 hehtaaria.
Siitä asti kun tänän mökkiin kaksi ja puoli vuotta sitten muutimme, olen aina tuosta polkua pitkin tiipiin takaa kävellessä kuinka kiva olisi omistaa siltä puolelta vähän lisää metsää... meidän tontti kun on sellainen pitkä ja kapea, että raja menee aika lähellä tuossa pihalla. Niin, että jos joku hakkaisi sen metsän niin ei olisi kiva katsella hakkuuaukiota/ryteikkö ties kuinka monta vuotta...

Nyt sitten olisi mahdollisuus ostaa se omaksi. Jännä mahdollisuus, mies kävi tänään pankissa lainaa pyytämässä, ja todennäköisesti saisimme kyllä lisä-lainaa (talolainan lisäksi)
 

Lainan ottaminen ei jostain syystä ollut missään vaiheessa mikään ongelma, siitä huolimatta että elellään aika minimituilla... eikä tuo metsä mitään halpametsää olisi, kuitenkin alle tunti Helsingistä ja potenttiaalista rakennusmaata, kunnalistekniikka ja isompi tie menee melkein vierestä.

 

Niin tai näin, miehellä kiiluu silmät... ja niin kai minullakin vähän kuola valuu.

 

 

Sitten sitä ei kyllä ostella yhtään mitään ylimääräistä enää ikinä. Mutta kuka mitään tarvitsisikaan, kun on kasvimaa ja oma metsä?

No, paitsi kaivuuttaa itselleen isomman lammen, traktori olisi kiva, lampaita, kasvihuone...